WILPF SUOMI 100 VUOTTA
Yli 100 vuotta rauhaa, feminismiä ja ihmisoikeuksia
Women's International League for Peace and Freedom (WILPF) perustettiin ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915, jolloin yli tuhat naista sekä sotaakäyvistä että puolueettomista maista kokoontui Haagiin vaatimaan sodan välitöntä lopettamista. WILPF oli ensimmäinen kansainvälinen naisten järjestö, jonka päämääränä oli pyrkiä kohti pysyvää rauhaa.
Suomen osaston perusti Maikki Friberg marraskuussa 1926.
HISTORIASTA TÄHÄN PÄIVÄÄN
Naisten Kansainvälisen Rauhan ja Vapauden Liiton, Suomen osaston perustaminen vuonna 1926
Lähteenä käytetty Anna Hiidensalon historiikkia: WILPF: 80 vuotta naisten rauhantyötä Suomessa, Helsinki, 2007
Naisten Kansainvälisen Rauhan ja Vapauden Liiton, Suomen osaston (nykyisin WILPF, Suomen osasto) perusti 28.11.1926 Naisasialiitto Unionin pitkäaikainen puheenjohtaja Maria Elisabeth (Maikki) Friberg (1861-1927), joka oli suomalainen kirjailija, opettaja ja naisasianainen. Hän oli myös yksi ensimmäisistä suomalaisnaisista, joka väitteli tohtoriksi Bernissä vuonna 1897.
WILPF Suomi on ollut osa kansainvälistä Women's International League for Peace and Freedom -liikettä jo vuosisadan ajan. Sadan vuoden ajan olemme tehneet työtä sen puolesta, että rauha ei olisi vain sodan puutetta, vaan oikeudenmukainen, kestävä ja kaikkia koskeva todellisuus.
Olemme toimineet aikana, jolloin maailma on muuttunut – mutta monet keskeiset kysymykset ovat säilyneet: asevarustelu, konfliktit, eriarvoisuus ja ihmisoikeuksien polkeminen. Näihin haasteisiin vastaaminen on edelleen työn ytimessä.
Myrskyisä 30-luku ja Suomen osaston alkuaika
WILPFin toiminta jäsentyi alusta alkaen kahdelle tasolle, kansainväliseen liittoon ja sen alla itsenäisesti toimiviin kansallisiin osastoihin. Suomen osaston yhteydenpito kansainväliseen liittoon tapahtui pääosin kirjeitse ja usein keskuskomitealta Genevestä tulleet kirjeet luettiin jäsenkokouksissa ääneen niiden sisältöä tarkoin punniten. Puheenjohtajana toimi vuosina 1931-1946 Toini Iversen (1894-1973).
Hyvät yhteistyötaidot olivat kuitenkin ehkä vielä tarpeellisemmat kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla, sillä Suomen osasto kohtasi paljon epäluuloa 1930-luvulla joutuen yhä uudestaan todistelemaan tarkoitusperään ja päämääriään. Syytökset kommunistisuudesta ja Neuvostosympatioista kuului niihin tavanomaisimpiin, mutta myös naisten isänmaallisuus ja yhteiskuntakelpoisuus saatettiin asettaa kyseenalaiseksi.
WILPFin edustama yhteiskunnallisesti aktiivinen, sodan ja rauhan kysymyksiin kantaaottava nainen poikkesi melkoisesti 1930-luvulla perinteisemmästä naiskuvasta.
On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka 1930-luku oli erittäin vaikeaa aikaa rauhantyölle ja Suomen WILPFille, niin osastolla oli kuitenkin aktiivista toimintaa koko vuosikymmenen ajan ja se toteutti mittavia projekteja. Osaston jäsenmäärä oli korkeimmillaan juuri vaikeana 1930-luvulla.
Sodasta rauhaan ja jälleenrakennukseen 1939–1960-luvulle
Toisen maailmansodan puhjettua vuonna 1939 Suomen osaston normaalia toimintaa oli vaikeaa, ellei mahdotonta ylläpitää sodan aiheuttamissa poikkeusoloissa. Toiminta keskittyikin auttamaan sodasta kärsineitä perheitä. Varsinkin lasten hätää pyrittiin parhaalla mahdollisella tavalla lievittämään.
Suomalaisia evakuoituja autettiin paitsi henkisesti myös tarjoamalla hyvinkin konkreettista ja arkista tukea. Ihka elävän lehmän hankkiminen rajaseudun hätää kärsiville oli eittämättä yksi kaikkein konkreettisimmista wilpfiläisten järjestämistä tukitoimista. WILPFin toiminta tarjosi myös esimerkiksi luovutetuilta alueilta evakuoiduille naisille ja perheille turvaverkon ja mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Sotavuosina yhteydet muihin maihin supistuivat siis lähinnä yhteistyöhön Ruotsin osaston kanssa. Ei olekaan ihme, että sodan lähestyvää loppua ja uudestaan avautuvia yhteistyökanavia tervehdittiin Suomen osastossa ilolla.
Sodanjälkeinen optimismi ei kuitenkaan ollut kovinkaan pitkäkestoista, sillä maailma oli kovaa vauhtia jakautumassa kahteen toisilleen vihamieliseen blokkiin; kylmä sota oli alkamassa. Kiihtyvä asevarustelu ja ydinaseteknologia olivat uusia haasteita, joihin WILPFin oli vastattava.
Rauhantyön uusi aalto
1960-luku oli rauhanaatteen nousukautta, jolloin perustettiin uusia järjestöjä, mutta myös niin kutsutut yhden asian liikkeet saivat ihmiset kampanjoimaan ja osoittamaan mieltään.
WILPFin Suomen osasto oli kuitenkin vaikeuksissa jäsenluvun laskiessa. Tyytymättömyyttä ilmeni niin Mary Pekkalan puheenjohtajuuteen (1951-1964 ja 1966-67) kuin kansainvälistä liittoa kohtaan, jolta olisi toivottu apua resurssien niukkuuteen.
Valiteltiin myös sitä, että jäsenet olivat jo vanhoja ja rasittuneita. Suomen osasto toivoikin uutta ja nuorempaa puheenjohtajaa, jonka vetämänä osasto lähtisi uuteen nousuun. Tähän toiveeseen vastasi Anna Rantanen (1908-1987), joka toimi puheenjohtajana vuoden 1965 ja 1968-1983.
Rantasen puheenjohtajakaudella kansainvälinen työ oli kotimaista toimintaa painokkaammin esillä. Opettajataustaisena hänelle tärkeitä teemoja olivat tiedon levittäminen ja rauhantutkimuksen lisääminen, sillä vain sen avulla voidaan selvittää, miten estää konfliktien synty ja miten edistää rauhaa.
Rauhantyötä globaalissa maailmassa
1980- ja 1990- lukujen vaihtuessa Suomessa vallitsi taloudellinen lama, pankkikriisi ja kaikien aikojen korkein työttömyys. Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen vuonna 1995 ja samana vuonna hyväksyttiin naisten vapaaehtoinen maanpuolustus.
Maailman laaja mielipide kääntyi siviilejä vahingoittavia henkilömiinoja vastaan ja sopimus niiden hävittämiseksi saatiinkiin aikaan Ottawassa vuonna 1997. Suomi ei kuitenkaan siihen liittynyt.
Helena Kekkosen, Riitta Pakaslahden ja Pirkko Turpeisen lyhyiden puheenjohtajakausien jälkeen keväällä 1988 valittiin Laila Vihervä, joka toimi puheenjohtajana vuosina 1988-1993.
Yhteistyötä muiden suomalaisten nais- ja rauhanjärjestöjen kanssa elvytettiin. Yhdessä muiden vaihtoehtoliikkeiden kanssa laadittiin vuonna 1989 lama-Suomeen vaihtoehtobudjetteja. WILPF saikin muiden naisryhmien kanssa aikaan ensimmäisen ns. naisbudjetin.
Tärkeä askel oli myös palaaminen takaisin yhteistyöhön Rauhanliiton kanssa vuonna 1991.
WILPFin kansainvälinen kongressi Helsingissä 1995
WILPFin 26. kansainvälinen kongressi pidettiin Helsingissä 1.8.1995 – 6.8.1995. Kongressissa olivat puhujina mm. ulkoministeri Tarja Halonen, Helvi Sipilä ja Hilkka Pietilä. Kongressin suojelijana toimi rouva Eeva Ahtisaari. Osallistujia oli 27 maasta yhteensä yli 200 naista sekä toiset 240 naista, jotka lähtivät Helsingin asemalta naisten rauhanjunalla Pekingin maailmankongressiin.
Kongressi päätettiin 6.8.1995 Töölönlahdella Hiroshiman muistotilaisuuteen ja kynttilöiden laskemiseen illan hämärtyessä lahdelle. Samalla saateltiin rauhanjunalla lähtijät pitkälle matkalle Pekingiä kohti. Junalla haluttiin muistuttaa WILPFin syntyvaiheista vuonna 1915, jolloin naiset ylittivät sotivien maiden rajoja kokoontuakseen yhteen rauhan puolesta.
2000-luku: Paikallista ja kansainvälistä toimintaa
Suomen osaston kotimainen toiminta keskittyy vaikuttamistyöhön: otamme kantaa aseistariisunnan ja rauhan puolesta, seuraamme ja vaikutamme lainsäädäntöön sekä osallistumme ja järjestämme mielenilmauksia. Suomen liittyminen NATO-jäseneksi vuonna 2023 oli merkittävä toimintaympäristön muutos kaikille rauhanjärjestöille. WILPF vastusti Suomen NATO-jäsenyyttä ja otti aiheeseen aktiivisesti kantaa. Osaston näkemyksen mukaan Suomen olisi ollut pidettävä asemansa sotilaallisesti liitoutumattomana ja edistettävä maailmanrauhaa vahvistamalla monenkeskistä yhteistyötä.
Merkittävä osa osaston kotimaista toimintaa on maahanmuuttajanaisten kotoutumisen edistäminen. Olemme järjestäneet vuodesta 2014 alkaen kotoutumisvalmennuksia ja muuta kotoutumista tukevaa toimintaa maahanmuuttaneille naisille. Lue lisää sivuilta: KOTOUTUSTOIMINTA
Osasto on jatkanut aktiivista osallistumista kansainvälisen järjestön toimintaan osallistuen niin kansainvälisiin kokouksiin kuin työryhmiin. Lue lisää työryhmistä ja verkostoista, joissa toimimme: TIETOA MEISTÄ
Osasto toimii pohjoismaisten rauhanjärjestöjen yhteistyöverkostossa Nordic Peace Alliance, joka perustettiin vuonna 2023. Perustamiskokous järjestettiin Tanskan Helsingörissä. Kokoukseen osallistui yli 60 edustajaa lähes 40 pohjoismaisesta rauhanjärjestöstä, mukaan lukien Tanskan, Suomen ja Norjan WILPFin osastot. Osastomme on ollut mukana kaikissa verkoston kansainvälisissä kokouksissa sekä mukana koordinoimassa verkoston toimintaa.
Vuoden 2024 keväällä Suomen osasto järjesti Pohjoismaisten WILPF-osastojen yhteisen kokouksen Helsingissä. Yhteydet pohjoismaisiin sisarosastoihin ovat osastollamme läheiset ja yhteyksiä pidetään yllä säännöllisesti.
Lisää Suomen osaston historiasta:
Osasto täytti 80 vuotta vuonna 2006
Hiidensalo, Anna: WILPF: 80 vuotta naisten rauhantyötä Suomessa. WILPF, Suomen osasto, Helsinki, 2007
Osasto täytti 90 vuotta vuonna 2016
Yhdistyksen 90 toimintavuoden kunniaksi pyysimme naisia kertomaan ajatuksiaan rauhasta. Näin ilmestyi vuonna 2017 Arja Laineen toimittama pamfletti Rauhan haaveita: WILPF, Suomi 90 vuotta
KATSE TULEVAAN
Olemme vaikuttaneet
🕊 aseistariisuntaan ja ydinaseriisuntaan
🕊 naisten asemaan rauhanprosesseissa
🕊 kansainväliseen yhteistyöhön ja diplomatiaan
🕊 ihmisoikeuksien puolustamiseen Suomessa ja maailmalla
Työmme perustuu ymmärrykseen, että kestävä rauha rakentuu tasa-arvosta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja väkivallan rakenteiden purkamisesta.
Miksi työtämme tarvitaan edelleen
Maailma ei ole valmis. Sodat jatkuvat, asevarustelu kiihtyy ja turvallisuutta rakennetaan yhä liian usein pelon varaan.
Tarjoamme vaihtoehdon: turvallisuuden, joka perustuu yhteistyöhön, ihmisoikeuksiin ja konfliktien ennaltaehkäisyyn.
Jatkamme työtä, jotta
🕊 rauhanrakentaminen on politiikan ytimessä
🕊 naiset ja marginalisoidut ryhmät ovat mukana päätöksenteossa
🕊 asevarustelun sijaan investoidaan hyvinvointiin ja kestävään tulevaisuuteen
Tarvitsemme sinut mukaan
Tämä työ ei synny yksin. Muutos rakentuu ihmisistä, jotka päättävät toimia.
Tule mukaan vahvistamaan rauhan ääntä!